Rauniohakua Kokkolassa

Meillä on ollut koulussa nyt hurjan paljon käytäntöä koirien kanssa; pallopaimennusta, tokoa, aksaa, hakua, jälkeä, trimmausta ja nosea. Kahden koiran kanssa treenaaminen on osoittautunut tosi mukavaksi. Enää en kuluta yhtä koiraa loppuun pitkillä oppitunneilla, vaan voin vaihtaa koiran välissä, niin toinen pääsee lepäämään. Viime viikon keskiviikkona vuorossa oli hakua raunioilla Kokkolassa. Tarmo ei saa tehdä hakuhommia Tulli-uransa takia, joten matkaan lähti vain Viivi.

Raunioilla koira etsii piilossa olevaa ihmistä rakennusjätteen, raunioiden tai lohkareiden seasta.

Postauksen kuvat © Katja Säilynkangas

Kun käytännöntunnit ovat maastossa, kuljetaan määränpäähän koulun autoilla. Koirat matkustavat auton perässä koirakärryssä. Nyt kuitenkin koulun autot olivat kaikki käytössä, joten mentiin omilla autoilla. Perillä opettaja kertoi meille lyhyesti pelastushausta ja sen jälkeen lähdettiin tallaamaan aluetta ja tutustumaan siihen. Alueella oli paljon piilopaikkoja; kivikasoja, betonirenkaita ja tunneleita. Sieltä löytyi myös korkea lintutornin tyyppinen rakennelma sekä rakennus johon pääsi myös sisälle. Sen edustalla oli koulutuskenttä, jossa suoritetaan pelastuskokeen ketteryysosuus. 

Kun alue oli tullut tutuksi, opettajamme näytti omalla koirallaan ketteryysosuuden kentällä. Siitä siirryimme raunioille ja kolme maalimiestä meni hänen koiralleen piiloon. Kaikki maalimiehet löytyivät hienosti ilmaisun kera. Sen jälkeen päästiin kiertämään aluetta vielä omien koiriemme kanssa. Samalla katsottiin koiran ketteryyttä aluella; uskaltaako sen päästää vapaana etsimään kaikkialta, vai onko vaarana, että se loukkaa itsensä. Täytyy myöntää, että vähän pelotti Viivin puolesta.. Sehän onnistuu telomaan itsensä metsässäkin.. Yllättävän rauhallisesti Viivi kuitenkin tallusteli alueella. Kiertelyn jälkeen vietiin koirat takaisin kärryyn ja ajettiin Kokkolan ammattiopistolle syömään.

Kun palattiin takaisin, Viivi sai kunnian olla ensimmäisenä etsimässä. Kolme maalimiestä näytti namipurkkeja Viiville ja lähtivät piiloutumaan alueelle. Viivi sai katsoa hetken aikaa heitä ja sitten käännyimme pois päin. Hetki odottelua ja Viivi vapaana etsimään. Se juoksi aluksi sydämensä kyllyydestä sinne tänne, kunnes sai ekan vainun nenäänsä. Silloin se tajusi mistä hommassa on kyse ja kaikki maalimiehet löytyivät nenän avulla.

Oli oikein mukava päivä mukavassa seurassa ♥

Puhelimen kätköistä

Muutamia kuvia & kuulumisia puhelimen kätköistä:

Paras kamu ja maisemat Laajavuorelta.

Photoboxilta tilatut polaroid kuvat..

..joista syntyi jääkaappimagneetteja !

Perhepotretti ♥ 

Kotikaupunki vappuiltana.

Sateenkaaren päässä kultaa ♥ 

Iltarusko Kannuksessa

Vatitreenit koulun kentällä

Viivi ja Iivari koulun Villipäivä lastentapahtumassa. Molemmat saivat hurjasti rapsutuksia ja haleja lapsilta.

Aamulenkillä lemmuja moikkaamassa

Palkintojen valmistelua luokan järjestämään epäviralliseen nosework hajutestiin.

Kesäfiilistelyä. Enää viisi koulupäivää ja sitten lomalle!

Lumi tuli, lumi suli

Kuvia viikonlopulta ja alkuviikosta, kun ulkona oli vielä kaunista. Nyt kuljetaan taas jonkun aikaa kumpparit jalassa..

Treeniviikonloppu

Koiratanssia, vatijumppaa, agilitya ja rally-tokoa; niistä on Viivin treeniviikonloppu tehty. Kavereita, Disney leffoja, tacoja ja naurua; niistä on Kaisan viikonloppu tehty. Vietettiin siis Viivin kanssa mukava viikonloppu Kannuksessa. Perjantaina ja sunnuntaina käytiin Dogness-hallilla treenaamassa. Perjantaina Viivillä oli tosi hyvä draivi päällä ja yhteistyö sujui kuin tanssi. Sunnuntaina jouduttiin jankkaamaan tuttujakin asioita monta kertaa. Lieneekö alkavilla juoksuilla näppinsä pelissä näihin oikkuihin. 

Videossa mukana shetlanninlammaskoira Ava sekä kiinanharjakoira Oiva.

PS: Arvonnan voitti nimimerkki NIINA. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille! Mukavaa, että mukaan tarttui myös uusia lukijoita :)

Loistavia lenkkejä pimeässä [Arvonta!]

Meillä on aina käytetty ahkerasti heijastimia, mutta nyt Kannuksessa tästä asiasta on tullut vieläkin tärkeämpi. Kotona Jyväskylässä kaikki kadut ovat hyvin valaistuja, joten pieni roikkuva heijastin on riittänyt hyvin. Kannuksessa tunnen oloni todella turvattomaksi, jos heijastinliivi unohtuu kämpille. Täällä kun ei ole lähellä kävelyteitä, vaan lenkkeillään autoteiden reunoilla. Koulun alueella liikenne on vilkasta ja liian monta kertaa on jo meinannut sattua vahinko. Jos et itse kehtaa pukea heijastinliiviä yllesi, pue edes koiralle. Liivejä löytyy myös valjaiden mallisena tai mustana, jos perinteinen huomioväri tai malli ahdistaa.

Itse olen todennut, että mitä useampi heijastava tuote päällä, sen parempi. Nykyään käytän myös otsalamppua. Kokosin tähän mitä erilaisia vermeitä me puetaan päälle, kun lähdetään ulos pimeällä:

Viivin: 1. Hurtan heijastava hihna 2.Itse tuunattu heijastinliivi (ohje löytyy tästä). 3. Hau-Haun Glow vilkkupanta

Minun: Heijastinvaljaat Tokmannista 2.Otsalamppu

Viivin: 1.Hurtan sadetakki 2.Hurtan heijastava hihna 3. Hau-Haun heijastinpanta
Minun: 1.Heijastinliivi HalpaHallista 2. Sateenvarjo heijastavalla reunalla 3. Hai-saappaat

Viivin: 1.Hau-Haun heijastinvaljaat 2. Hurtan heijastava hihna 3. Heijastinliivi
Minun: 1. Otsalamppu 2. Pyörään valot eteen ja taakse Lidlistä 4. Heijastinvaljaat

Tässä esimerkki heijastimien tärkeydestä. Ylemmässä kuvassa seisotaan Viivin kanssa tien laidassa ilman yhtäkään heijastinta. Etäisyys kuvaajaan on n. 15m. Alemmassa kuvassa on sama etäisyys, mutta erotutaan vähän paremmin, eikös?

Saatiin Hau-Haulta testiin erilaisia Glow valotuotteita, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Valot näkyy oikeasti pitkälle ja niissä kestää virta hyvin. Tuotteet on helppo ladata USB-johdolla, joten erillisiä pattereita ei enää tarvitse ostaa. Valotuotteet on kätevä apu silloin, kuin pitää koiraa irti pimeällä. On myös hyvä muistaa, että heijastin auttaa vain silloin, kuin valo osuu siihen. Ilman valoja ajava pyöräilijä ei siis välttämättä huomaa sinua ja koiraasi pimeässä. Videossa näkyy esimerkki tästä sekä esittelyjä tuotteista:

Hau-Hau ja me halutaan pitää teidätkin turvassa pimeällä ja siispä järjestämme arvonnan! Voittaja saa upean heijastavan köysitaluttimen. Pyöreä, punottu talutin on mukava ulkoiluttajan kädessä; vahva lukko on kätevä ja nopea käyttää. Talutin on kooltaan 13 mm x 180 cm.

Osallistuminen:
-Voit osallistua jättämällä kommenttiboxiin sähköpostiosoitteesi ja kertomalla miten sinä ja koirasi näytte pimeässä.
-Osallistuakseen ei tarvitse olla blogin rekisteröitynyt lukija, eli voit osallistua myös anonyyminä.
-Arvota päättyy 15.11.2015 

Onnea arvontaan ja HAUskoja ulkoiluhetkiä!

Onnellinen opiskelija

Ennen Kannukseen tuloa luin netistä paljon muiden kokemuksia tästä koulusta. Mielipiteitä löytyi moneen lähtöön ja negatiiviset kokemukset herättivät jopa pelkoa lähteä opiskelemaan tänne. Päätin kuitenkin jättää muiden kokemukset omaan arvoonsa ja muodostaa itse oman mielipiteeni tästä paikasta. Ja voin sanoa, etten ole katunut päivääkään, että hain tänne opiskelemaan.

Joskus täällä havahtuu siihen, että olenko oikesti opiskelemassa näin ihanassa ja koiraystävällisessä paikassa; koira saa olla mukana oppitunneilla, pitkällä ruokatauolla on aikaa lenkittää koiraa, koiran kanssa on mahdollista treenata melkein mitä vain...(tätä listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka.) 

Ollaan päästy Viivin kanssa kokeilemaan mm. agilityä, NoseWorkkiä, rally-tokoa, koirakeilausta, hakua ja  jälkeä. Ilman tätä koulua usea laji jäisi varmasti kokeilematta, koska ohjatusti harrastaminen on kallista. Meillä on täällä myös sisähalli, jota saamme käyttää silloin, kun se on vapaana.

Päivät täällä ovat pitkiä, mutta joka aamu olen herännyt reippaasti kouluun, koska kaikki aiheet ovat niin mielenkiintoisia, ettei niitä halua missata. Minusta jo se kertoo, että on oikeassa paikassa opiskelemassa. Meillä on täällä aivan mahtavat opettajat, jotka jaksaa kannustaa meitä eteenpäin. Heiltä saa kullan arvoisia vinkkejä ja esimerkkejä, joista on varmasti jatkossa hyötyä.

Tunnilla ollaan seisottu ringissä naksuttimien kanssa ja heitelty pähkinöitä lattialle (treenattiin oikea aikaista palkkausta naksuttimen käytössä), tehty raivaussahalla hommia metsässä, nähty kun vasikka syntyy maailmaan, tehty koiralle ruumiinavaus, opeteltu pieneläinten hoitoa, työskennelty eläinhoitolassa ja navetassa, Kaikki täällä on niin ihanan käytännönläheistä ja hyödyllistä; ei tarvitse enää istua vain nenä kiinni kirjassa ja opetella ulkoa asioita.

Kaikista parasta täällä on samanhenkiset ihmiset. Meidän luokalle muodostui heti alussa tosi hyvä ryhmähenki, joka jatkuu edelleen. Mulla ei ole ylä-asteen jälkeen ollut näin tiivistä ja rikasta ystäväpiiriä, kuin täällä. Luokkatoveriani siteeraten; tuntuu kuin olisi tullut kotiin, kauan kadoksissa olleeseen suurperheeseen. Koskaan ei tarvitse olla yksin. voi jutella kelle tahansa ja ennen kaikkea voi olla oma itsensä. Tiedän, että täällä tulee varmasti olemaan kurjiakin päiviä, kun koti-ikävä iskee ja asiat ei onnistu. Silloinkin hyvät ystävät ympärillä auttaa varmasti.

Täällä meillä on kaikki hyvin.

Ja nyt ensimmäinen joka jaksoi tämän vuodatuksen lukea ja haluaa lähteä 7.-8.11 järjestettäville lemmikkimessuille Helsinkiin, voittaa kaksi lippua sinne kommentoimalla tähän postaukseen jotakin mukavaa :)!

(Lippu oikeuttaa kertakäyntiin Lemmkki-, ELMA-, Metsä-, Kädentaito ja OutletExpo-messuilla. Lipun tarjoaa Hau-Hau Champion.)

Sinut on hyväksytty opiskelemaan..

Niin siinä kävi, että minustakin tulee syksyllä taas reipas opiskelija. Lukion jälkeen en tiennyt, mitä alaa tahtoisin lähteä opiskelemaan ja välivuosi tuntui hyvältä vaihtoehdolta saada lisää aikaa miettiä. Lukion loppuessa toteutin unelmani ja Viivi kotiutui meille. Koirailu vei heti mennessään ja on nyt yksi iso osa mun elämääni. Välivuoden jälkeen oli taas aika hakea opiskelupaikkaa, eikä se tuntunut yhtään sen helpommalta, kuin vuosi sitten. Yksi asia oli kuitenkin nyt varmaa; haluan tulevaisuudessa työskennellä koirien ja eläinten parissa. Tarkoittaa se sitten eläinkaupan myyjää, yrittäjää, klinikkaeläinhoitajaa tai eläinlääkäriä.

Kaikki koirabloggaajat varmasti tietävät, mikä opiskelupaikka tulee ensimmäisenä mieleen, kun mainitsee paikkakunnan Kannus. Kyllä, minäkin olin yksi niiden koirahullujen joukossa, joka haki yhteishaussa Kannuksen Kennellinjalle eläintenhoitajaksi. Mahdollisuudet päästä kouluun sisään on aina tosi pienet; tänä vuonnakin ylioppilaspohjaisia opiskelijoita otetaan opiskelemaan vain 6. Hakijoita kouluun on aina paljon ympäri suomen, koska Kannuksessa on suomen ainut koirapohjainen eläintenhoitolinja.  Ajoin 251km pääsykokeisiin. Kävin kymmenen minuutin haastattelussa ja käytännön osuudessa, josta jäi nahkea fiilis, koska olin päivän viimeinen. Täytin nelisivuisen paperinipun, joka sisälsi tietoja mm. koiran koulutuksesta, aikaisemmista eläinkokemuksista,vapaa-ajasta ja oppimistavosta. Sen jälkeen piti päästä kierrokselle koulun tiloihin, mutta siinä vaiheessa kaikki olivat jo hävinneet paikalta ja lähdin ajamaan kolmen tunnin matkan takaisin kotiin. Tässä vaiheessa olin aivan varma, etten pääse Kannukseen opiskelemaan, mutta kuinka ollakaan minun nimeni oli valittujen opiskelijoiden listassa!

Reipas opiskelija

Viiviä ja minua odottaa ensi kuussa siis muutto Kannukseen koulun asuntolaan. Aika sekavissa tunnelmissa ollaan lähdössä, kun Jyväskylään jää kaikki tärkeät ihmiset, myös Santeri. Koulu kestää kuitenkin minulla vain sen kaksi vuotta, koska lukio on jo käytynä. Viikonlopuksi voi tulla aina kotiin ja työssäoppimiset saan suorittaa Jyväskylässä. Toivon kovasti, että me Viivin kanssa viihdytään tuolla koulussa, onhan siellä Viiville paljon tekemistä ja minulle samanhenkisiä ihmisiä. Ja kuten ystäväni sanoi; kaikki täällä jotka ovat mun ajan ja rakkauden arvoisia säilyy just sellaisena kun on ollutkin.

Jatkosuunnitelmat tuon kahden vuoden jälkeen on vielä auki, mutta vaihtoehtoja on monia avoinna. Päivittelen varmasti tänne blogiin elämäämme Kannuksessa ja jos tahdotte tietää jotain lisää esim. opiskelusta tai pääsykokeesta  niin kysykää ihmeessä!

Ja niille, ketkä haluavat tietää lisää tästä koiramaisesta opiskelupaikasta, niin tässä muutama linkki:

Eläintenhoitaja (kennelala), maatalousalan perustutkinto

Opettaja.fi Kannukset eläinalalle

Opintopolku.fi Eläintenhoidon koulutusohjelma (kennelsuuntautuminen)

"Heittäydy täysii

Mitä ikinä teetkin

Ja elä nyt missä ikinä meetkin

Silmissä kipinän hetki

Heittäydy täysii

Siihen mikä on tärkee

Ja tee sitä missä sulle on järkee"

-Robin -Kipinän hetki ft. Elastinen-