Lumi tuli, lumi suli

Kuvia viikonlopulta ja alkuviikosta, kun ulkona oli vielä kaunista. Nyt kuljetaan taas jonkun aikaa kumpparit jalassa..

Signaali alkaa palautumaan

 Viime viikon koulutus ei pennyt putkeen Viivin valeraskauden takia. En saanut Viiviin ollenkaan kontaktia ja jopa kapulan noutamisessa oli ongelmia, joka on tosi harvinaista. Mulla oli Viivin lempiherkkuja palkkana, mutta ei siinä olisi varmaan auttanut edes kokolihapihvi.. Minä stressasin ja koira stressasi. Tehtiin sitten vaan ihan perus juttuja; istumista ja rauhassa olemista.
 Loppu viikosta tilanne alkoi vihdoin helpottaa. Viivi seurasi innoissaan jopa ulkona hälinässä ja muutkin jutut alkoi sujua. Se oli helpotus;mun fiksu ihana koiruus oli palannut! Myös ruokahalu palasi ennalleen ja Viivi sai lelukorinsa takaisin. Voi sitä riemua kun lelut sinkoili sinne ja tänne! (Mutta niitä ei enää hoidettu.)

Tänään sitten mentiin taas hallille treeneihin. Viivi sai kävellä flexissä matkan ja purkaa vähän energiaa. Treenit meni hyvin ja molemmilla oli hyvä olla. Viivi reagoi treenatessa aina mun mielentiloihin, ja pysyi nyt hyvin rauhallisina, kun munkaan ei tarvinnut koko ajan kieltää ja hermostua.
Tänään tehtiin mm.:

Luoksepäästävyys: Tällä kertaa luoksepäästävyyden tuli tekemään kurssilla vieraileva opiskelija, joten lähestyvä henkilö oli vieras. Meillä tässä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, vaan Viivi otti rauhallisesti rapsutukset vastaan sivulla istuen.

Paikallaan makaaminen ryhmässä ja luoksetulo: Hyvin malttaa olla maaten, eikä reagoinut toisten kutsuihin, vaan odotti omaa vuoroaan.

Eteen meno namilautasen kanssa + maahanmeno: Tätä ollaan treenattu paljon kotona ja nyt alkaa näkyä tuloksia, sillä onnistui myös hallilla. Nyt vaan matkaa pidemmäksi.

Kapulan nouto: Malttaa odottaa käskyä ja noutaa innolla. Luovutuksessa pidän hellästi Viivin leuan alta kiinni, ettei kapula tipahda kun käsken istumaan. Irrottaa hyvin.

Seuraaminen: Seuraa käskystä ja käännökset alkaa sujumaan. Kontakti tippuu välillä. Kurssilla mennään mun mielestä ihan liian kovalla vauhdilla eteenpäin seuraamisessa, kun tehdään sitä jo juosten yms. Ensin pitäis saada kontakti jatkuvammaksi.

Hyppy seuraten: Seuraa aluksi, mutta innostuu esteestä niin kovasti että juoksee hyppäämään yli ja heiluttaa innoissaan häntää :"Näitkö mä hyppäsin hienosti, anna namia!!"

Alettiin tänään myös harjoittelemaan liikkeestä seisomista.
 Kaksi viikkoa vielä ja sitten on kurssin loppukoe. Se on saman tyylinen kuin Toko -koe, eli ensin tehdään ryhmässä paikallaolot ja sitten liikkeet arvostellaan yksitellen. Jännittää jo nyt!

Korvat koristeena?

Oltiin maanantaina hallilla treenailemassa. Mikään ei meinannut sujua! Seuraaminen rakoili; Viivi keskittyi hetken ja juuri kun olin palkkaamassa, niin neiti katseleekin kattoa tai haistelee maata.. Paikalla olemisesta ei meinannut tulla mitään, eikä edes hihnassa nätisti kulkeminen onnistunut. Viivillä on muutenkin ollut korvat pelkkänä koristeena. Yksinkertaiset käskyt, kuten maahan meneminen kaikuu kuuroille korville. No, minä tietysti syytin itseäni, ettei olla joululomalla treenattu riittävästi ja tässä lopputulos.Viivi jätti ruokaa myös aamuisin syömättä, vaikka yleensä sen ruokahalu on todella hyvä.  Myöhemmin onneksi tajusin, mistä on kyse.
 Viivi alkoi nimittäin vinkumaan ja läähättämään sisällä. Myöhemmin se myös kantoi kaikki lelunsa korista olohuoneen lattialle ja keräsi ne siitä yksitellen petiinsä. Siellä se vinkui niille ja hoiti. Aloin laskea yksi plus yksi ja tajusin, että Viivillä on valeraskaus. Voi pientä.

Kerättiin Viiviltä kaikki lelut pois, jotta valeraskaus menisi nopeammin ohitse. Vinkuminen onneksi loppui siihen. Nyt toivotaan, että hormoonit tuon karvakorvan päässä tasoittuu, ja se palaa ennalleen. Ehkä ne treenitkin sitten sujuu entiseen malliin, eikä tämän omistajan tarvitse enää syyttää itseään.

Postauksen kuvat on otettu tiistaina, kun oltiin käymässä Suolahdessa. Silloin oli -20 astetta pakkasta ja jouduttiin pukemaan Viiville takki päälle, kun pellolla juoksentelu alkoi olla aika kylmää touhua ja vatsakarvoihin alkoi pakkautumaan lunta. Onneksi se ei menoa haitannut!