Onnea matkaan Tarmo!

Joulukuun alussa lähdin ajelemaan viikonlopuksi Kannuksesta kotiin. Matka sujui normaaliin tapaan hyvin; koirat nukkuivat tyytyväisinä takakontissa ja minä hoilasin biisejä radion tahdissa. Puolimatkassa puhelin soi ja minulle tuli heti etiäinen, että puhelu liittyy jollain tapaa Tarmoon. Ja niinhän se liittyikin. Tarmoa tarvittaisiin Tullilla jo nyt..

7.9.2016

3.1.2017

Tarmon ja minun yhteiselon piti alunperin kestää vuoden verran. Tullilla kuitenkin oli pulaa koirasta, ja Tarmon uskottiin sopivan tarvittavaan tehtävään hyvin. Suhtauduin puheluun yllättävän neutraalisti. Olin ajatellut etukäteen, että Tarmosta luopuminen tulisi olemaan yhtä itkua ja parkua. Olin kuitenkin asennoitunut koko ajan niin, että se lähtee ennemmin tai myöhemmin. Siksi puhelu ei tuntunut niin raskaalta. Sain viettää Tarmon kanssa vielä joulun ja uuden vuoden, mistä olen kiitollinen. 

Tarmo oli nimensä mukaan Tarmoa täynnä. Sen kanssa oli ihan mahtava työskennellä. Se jaksoi tehdä hommia kauan ja motivoitui helposti nameista, leluista ja vain pelkästä tekemisestä. Tarmo teki pyydetyt asiat kymmen kertaa siinä ajassa, kun Viivi vasta mietiskeli, että mitä pitää tehdä. Äiti sanoikin Tarmon olevan aina pikakelauksella, verrattununa Viiviin. Mutta sellaista työintoa työkoiralta vaaditaankin. 

Eilen koitti se päivä, kun Tarmon oli aika lähteä uuden ohjaajansa matkaan opettelemaan huumekoiran tärkeitä taitoja. Käytiin aamulla tekemässä vielä viimeinen etsintä, joka sujui mallikkaasti. Sen jälkeen Tarmo ja Viivi saivat jahdata toisiaan takaa metsässä ja pureskella samaa keppiä vielä viimeisen kerran. Tarmo lähti uuden ohjaajansa matkaan häntä heiluen ja iloisin mielin ♥

Onnea matkaan Tarmo, sinä pieni irvistelevä sylikoira. Toivottavasti tavataan vielä joskus. Ikävä on jo nyt ♥

Syksy ♥

Lehdissä kieriskelyä. Pakkasaamuja. Heijastinliivejä. Ensimmäiset lumihiutaleet. Syksy♥

Blogi tulvii luonnoksiin jääneitä keskeneräisiä postauksia. Nyt yritän skarpata ja kirjoittaa niitä valmiiksi! Viime viikolla tuli reissattua koirien kanssa oikein urakalla, kun piipahdettiin Tampereella, Turussa, Forssassa sekä Salossa. Kilometrejä autolla kertyi noin 1000. Nähtiin sukulaisia, uusia tuttavuuksia sekä ystäviä. Vähän jännitti lähteä pienen pennun kanssa reissaamaan. Kaikki sujui kuitenkin odotettua paremmin; Tarmo nukkui automatkat tyytyväisenä ja käyttäytyi kylässä hienosti. Meillä oli mukana kokoon taitettava pentuaitaus, jossa Tarmo vietti yönsä. On muuten kätevä kapistus noin vilkkaan pennun kanssa! Yhtään vahinkoakaan ei sisälle tullut. Viivistä sain olla myös jälleen ylpeä, sen kanssa on niin helppo mennä kylään minne vain. 

Urpo ja Turbo ♥

Tarmolle tuli viime sunnuntaina ikää 12 viikkoa, joten sen kunniaksi pieni videokooste meidän treeneistä.

Uusi lauma, uudet kujeet

Viime viikon keskiviikkona oli aika palata takaisin Kannukseen kennelvuoron merkeissä. Tällä kertaa matkalle lähti myös Tarmo. Tarmon mielestä autoilu ei ole kivaa puuhaa, vaan aluksi täytyy huutaa kurkku suorana. Kerettiin kuitenkin harjoittelemaan autoilua useamman kerran ennen Kannukseen lähtöä. Kolmen tunnin matka sujuikin yllättävän hyvin; Tarmo nukkui hiljaa koko ajan! Viitasaarella pysähdyttiin jaloittelemaan, mutta pentu kömpi sen jälkeen heti takaisin häkkiinsä unille. 

Ennen kesälomaa meidän laumaan kuului Kannuksessa Viivin lisäksi Maijan harjakoira Oiva, sekä Tulliprojekti Heila. Nyt Heila on jatkanut matkaansa uuden ohjaajansa kanssa kohti räjähdekoiran uraa. Heilan tilalle on tullut Tulliprojekti Antti. Ja nyt lauma sai vielä yhden uuden jäsenen Tarmosta! Kaikki koirat tulevat hyvin juttuun keskenään, mitä nyt isompien pinna palaa välillä Tarmon villeistä leikeistä. Tarmosta onkin kuoriutunut oman tahdon omaava pikkuinen joka (yrittää) komentaa muita haukkumalla ja pomppimalla.

Viivi, Antti, Oiva ja Tarmo

Tarmon kanssa ollaan tehty nyt paljon pintatreeniä, jälkeä sekä namietsintää. Kaikille pinnoille se hyppii innokkaasti ja tunkee itsensä pienimpiinkin koloihin. Nenä toimii hienosti ja namit löytyvät jo korkeammaltakin. Virtaa ja työskentelyintoa pennulla olisi vaikka muille jakaa. Tarmon kanssa elämiseen onkin pitänyt hetki totutella. Se on nimittäin ihan erilainen pentu kuin mitä Viivi oli. Jos sillä ei ole tekemistä, niin se kyllä keksii sitä jostain. Viivi ei koko pentuaikana rikkonut juuri mitään, Tarmo yrittää rikkoa kaiken mitä hampaisiinsa saa. Onneksi Kannuksen kämpässä on  kuitenkin helppo asustella sen kanssa, sillä täällä ei ole ylimääräisiä huonekaluja, pöytien ja tuolien jalat on metallia ja pistorasiat ovat korkealla. 

Isomman lauman kanssa elämisessä on puolensa. Kannuksen kämppä alkaa tuntua jo vähän ahtaalta kahden ihmisen, kolmen noutajan ja yhden harjakoiran kanssa. Mutta sopu sijaa antaa. Ja koiraporteilla saadaan rajattua koiria välillä eri huoneisiin. Koirilla on koko ajan seuraa toisistaan ja ne on helppo väsyttää toistensa seurassa. 

Tänään lähdetään takaisin Jyväskylään lomailemaan vielä hetkeksi ja syysloman jälkeen palaillaan koulun penkille taas pidemmäksi aikaa!

10vko

Tarmokas pikkumusta

Instagramia ja Facebookia seuraavat tietävätkin jo, että viikko sitten meille kotiutui pieni labradorinnoutajan alku. Viralliselta nimeltään Wild Choice Duvel sai kutsumanimekseen Tarmo. Tarmo on opiskeluihini liittyvä Tullikoiraprojekti, joka on minulla koulutettavana noin vuoden ajan ja lähtee sen jälkeen Tullille tulevalle ohjaajalleen opettelemaan oikeita töitään.

Ai mitenkö siitä osaa sitten luopua? Niinpä. Täytyy kuitenkin alusta asti asennoitua koiraan oikein. Siitä tulee isona virkakoira, jos kaikki menee nappiin, ja on hienoa olla tällaisessa projektissa mukana. Tarmo opettaa minulle varmasti paljon lisää koiran kouluttamisesta ja käyttäytymisestä. 

Viivi otti Tarmon hyvin vastaan, onhan se tottunut pieniin pentuihin. Aluksi Tarmolle oli rajattu keittiöön oma tila, jossa se sai tutustua taloon rauhassa. Se olisikin aluksi ollut liian hento painikaveri Viiville. Nyt kuitenkin kaksikolla on jo melkoiset painit pystyssä. Diego osoittautui myös hyväksi painikaveriksi Tarmolle. Kissa antaa pennun hyppiä ja pomppia päällään, eikä välitä yhtään. Se on kyllä harvinaisen kiltti kisu!

Pentuarki lähti hienosti käyntiin. En kuitenkaan muistanut sen olevan näin rankkaa :D Onneksi pentu osaa jo hienosti tehdä tarpeitaan ulos, joten siivottavaa ei juurikaan ole. Tulevan Tullikoiran ensimmäiset namietsinnät ja jäjet on tehty, ja poitsu käyttää jo hienosti nenäänsä! Hajutyöskentelyä tuleekin tehdä tämän kaverin kanssa paljon.

Tarmon koulutuksen etenemisestä kuullaan varmasti lisää blogissa!