7.1.2017

Onnea matkaan Tarmo!

Joulukuun alussa lähdin ajelemaan viikonlopuksi Kannuksesta kotiin. Matka sujui normaaliin tapaan hyvin; koirat nukkuivat tyytyväisinä takakontissa ja minä hoilasin biisejä radion tahdissa. Puolimatkassa puhelin soi ja minulle tuli heti etiäinen, että puhelu liittyy jollain tapaa Tarmoon. Ja niinhän se liittyikin. Tarmoa tarvittaisiin Tullilla jo nyt..

7.9.2016

3.1.2017

Tarmon ja minun yhteiselon piti alunperin kestää vuoden verran. Tullilla kuitenkin oli pulaa koirasta, ja Tarmon uskottiin sopivan tarvittavaan tehtävään hyvin. Suhtauduin puheluun yllättävän neutraalisti. Olin ajatellut etukäteen, että Tarmosta luopuminen tulisi olemaan yhtä itkua ja parkua. Olin kuitenkin asennoitunut koko ajan niin, että se lähtee ennemmin tai myöhemmin. Siksi puhelu ei tuntunut niin raskaalta. Sain viettää Tarmon kanssa vielä joulun ja uuden vuoden, mistä olen kiitollinen. 

Tarmo oli nimensä mukaan Tarmoa täynnä. Sen kanssa oli ihan mahtava työskennellä. Se jaksoi tehdä hommia kauan ja motivoitui helposti nameista, leluista ja vain pelkästä tekemisestä. Tarmo teki pyydetyt asiat kymmen kertaa siinä ajassa, kun Viivi vasta mietiskeli, että mitä pitää tehdä. Äiti sanoikin Tarmon olevan aina pikakelauksella, verrattununa Viiviin. Mutta sellaista työintoa työkoiralta vaaditaankin. 

Eilen koitti se päivä, kun Tarmon oli aika lähteä uuden ohjaajansa matkaan opettelemaan huumekoiran tärkeitä taitoja. Käytiin aamulla tekemässä vielä viimeinen etsintä, joka sujui mallikkaasti. Sen jälkeen Tarmo ja Viivi saivat jahdata toisiaan takaa metsässä ja pureskella samaa keppiä vielä viimeisen kerran. Tarmo lähti uuden ohjaajansa matkaan häntä heiluen ja iloisin mielin ♥









Onnea matkaan Tarmo, sinä pieni irvistelevä sylikoira. Toivottavasti tavataan vielä joskus. Ikävä on jo nyt ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki rohkeasti kommentoimaan ! :)