Viivin sterkkaus osa 1

Maanantai klo 9:00

Tänään koitti pitkään odotettu päivä; Viivin sterkkaus. Minua jännitti koko aamun, vaikka leikkaus on rutiinitoimenpide terveelle ja nuorelle koiralle. Leikkauksessa koiralta poistetaan kohtu ja munasarjat. Viivin leikkauksen syynä olivat pitkään kestävät ja vaikeat valeraskaudet, jotka olivat henkinen rasite sekä koiralle, että omistajille. Aamulla käytiin normaali aamulenkki, jonka jälkeen Viivi ei saanut aamuruokaa. Vettä oli normaalisti tarjolla.

Klo 12:20

Käytettiin Viivi vielä pissalla ja lähdettiin autolla kohti eläinklinikka Tähteä. Mukaan pakattiin viltti ja tötterö, joka meillä olikin jo omasta takaa (tekevälle sattuu :D).

Klo 12:50

Hoitaja kutsui meidät sisään. Viivi kävi puntarilla joka näytti painoksi noin 27 kg. Siirryimme toimenpidehuoneeseen ja lääkäri tutki Viivin lattialla, kertoen samalla leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Viivi antoi tapansa mukaan tutkia itsensä hyvin ja nautti rapsutuksista. Sen jälkeen Viiville laitettiin esirauhoituspiikki ja me jäimme hämärään huoneeseen noin kymmeneksi minuutiksi odottamaan lääkkeen vaikutusta. Viiviä rupesi väsyttämään jo parin minuutin jälkeen ja pian se jo pötkötteli tyytyväisenä lattialla. Lääkäri ja hoitaja tulivat takaisin huoneeseen ja me jätimme Viivin heidän taitaviin käsiinsä. Lääkäri lupasi soittaa meille, kun voimme hakea Viivin. Menimme leikkauksen ajaksi kaupoille, jotta aika kuluisi nopeammin.

Esirauhoite annettu. Viivi pötköttää hämärässä toimenpidehuoneessa.

Klo 15:30

Puhelimestani uhkasi loppua akku, joten menimme klinikan odotushuoneeseen odottamaan. Hetken kuluttua Viivin leikannut eläinlääkäri tuli luoksemme ja kertoi leikkauksen menneen hyvin. Munasarjat olivat kuitenkin melko suuret ja aktiivisen näköiset, samoin kohtu oli hieman suurempi kuin lepotilassa, sillä seuraavat juoksut tekivät jo tuloaan. Tästä syystä Viiville voi siis tulla leikkauksen jälkeen vielä kerran valeraskausoireita. Pääsimme katsomaan Viiviä toimenpidehuoneeseen, jossa se oli tarkkailtavana. Siellä se raukka pötkötteli kieli poskella. Se oli vielä lääkehuuruissa eikä reagoinut meihin millään tavalla. Hoitaja kertoi Viivin olevan tokkurainen huumaavien lääkkeiden vuoksi vielä koko illan, ehkä pidenpäänkin. Saimme hoitajalta kirjalliset hoito-ohjeet ja kipulääkkeitä mukaan kymmeneksi päiväksi. Haavaan ei jäänyt poistettavia tikkejä. Olin todella tyytyväinen klikinkan toimintaan ja asiakaspalveluun, aivan ihana paikka ♥  Leikkauksen hinnaksi tuli 489 €.

Leikkauksen jälkeen.

Klo 16:00 

Viivi nostettiin paarien avulla autoon ja pääsimme kotimatkalle. Kotona Viivi nostettiin viltin avulla keittiöön pötköttämään. Diego piti eristää kylpyhuoneeseen, koska se olisi halunnut tulla heti putsaamaan Viiviä. Viivin täytyy pitää tötteröä noin kaksi viikkoa, ettei se pääse nuolemaan haavaa. Ruokailun ja lenkkien aikana ollaan otettu tötterö pois. Kaksi viikkoa otetaan muutenkin rauhallisesti ja kierretään vain lyhyitä lenkkejä hihnassa.

Viivi nostettuna autoon.

Klo 18:00

Viivi nousi ylös ihmettelemään tilannetta. Koko koira huojui ja silmät seisoivat päässä. Pian se köllähti takaisin nukkumaan. Kymmeneltä Viivi oli jo sen verran tolpillaan, että käytiin etupihalla. Siellä Viivi vain istui nurmikolla ja tuijotti minua silmät lautasen kokoisina. Mentiin takaisin sisälle nukkumaan.

Klo 03:00

Heräsin yöllä, ja huomasin että Viivi seisoo ja tuijottaa ovea. Mentiin ulos ja Viivi meni heti pissalle. Sisälle tultuamme Viivi hörppi paljon vettä ja meni takaisin nukkumaan.

Puolivaloilla 

Leikkaushaava maanantai-iltana

Tiistai klo 9:00

Tiistai aamuna Viivi oli vielä uninen, mutta jo selvästi pirteämpi. Häntä heilui normaaliin tapaan ja suussa kannettiin leluja ja sukkia. Aamukävelyllä se olisi halunut jo lähteä reippaalle lenkille ja pettyi kun käännyttiin jo pian takaisin kotiin. Aamuruuaksi Viivi sai raakaa kalkkunaa, joka maistui hyvin. Aamulla aloitettiin myös kipulääkekuuri. Tötterö ei ole Viivin elämää haitannut, on tainnut jo niin tottua siihen edellisten vaivojensa kanssa. Välillä se törmää sen kanssa johonkin, mutta päättäväisesti jatkaa matkaansa. Tötteröstä ei myöskään ole tullut mikään mörkö, vaan Viivi sukeltaa siihen mielellään käskystä.

Jo selvästi virkeämpi.

Keskiviikko

Leikkaushaava näyttää hyvältä, eikä Viivi ole päässyt nuolemaan sitä kertaakaan. Viivi sai tänään kirpparilta lisää Angry Birdsejä kokoelmaansa ja leikki niillä pitkän aikaa. Viivi pötköttelee vielä kuitenkin suurimman osan päivästä, mutta lähtee ulos reippaasti. Tästä jatketaan paranemista ja tehdään postaukseen toinen osa, kun nähdään miten leikkaus vaikuttaa Viivin elämään.

Hormoonihirviö sairauslomalla

Pari viikkoa sitten Viivillä ja minulla alkoi kesäloma. Muutettiin kesän ajaksi takaisin Jyväskylään, joskin rampataan koulun koirahoitolalla kesävuoroissa ja työssäoppimispaikoissa lähes koko kesä. Viivi tosin aloitti lomailunsa jo aikasemmin, kun alkoi käyttäytyä epänormaalisti..

Blogiin on tullut muutaman kerran kirjoitettua Viivin juoksujen jälkeisistä valeraskauksista. Valeraskauksien oireet ovat pahentuneet kerta kerralta ja nyt oltiin jo siinä tilanteessa, ettei oireille näkynyt loppua ollenkaan. Aluksi oireet olivat samoja kuin ennenkin; haistelua ja merkkailua ulkona, haahuilua, leikkimättömyyttä, ruokahalun puutetta ja maidon tuloa. En ollut asiasta moksiskaan, koska tiesin että näin on käynyt ennenkin ja pian oireet menevät ohi. 

Viivi muuttui kuitenkin vaisummaksi ja vaisummaksi. Aina perässä kulkeva varjo vetäytyi omiin oloihinsa, jopa tyhjään yläkertaan huoneen nurkkaan. Lelut eikä leikkiminen kiinnostanut vieläkään. Hyvin sosiaalistettu kaikkien kaveri alkoi pelkäämään tavallisia asioita, kuten liikennemerkkejä ja nurkan takaa tulevia ihmisiä. Muutaman kerran tunsin jopa häpeää, kun Viivi alkoi murista jollekkin ihmiselle täysin ilman syytä. Mitään traumaa tai muuta vastaavaa Viivi ei ole missään vaiheessa saanut, mikä olisi sen käytöstä muuttanut. Treenit alkoivat jäädä väliin Viivin haluttomuuden vuoksi.

Oireet kestivät jo toista kuukautta eikä maidon tulokaan ottanut loppuakseen millään. Soiteltiin eläinlääkärit läpi ja kyseltiin mielipiteitä tilanteesta. Moni suositteli Galastop -lääkettä, joka poistaa valeraskauden oireet. Sain kyseiseen lääkkeeseen reseptin ja Viivi sai lääkettä viiden päivän ajan ruokaan sekoitettuna. Jo muutaman päivän päästä oli huomattavissa ero; maidon tulo hiipui ja Viivi rupesi taas leikkimään! Ihana iloinen koiruus oli tullut takaisin, ainakin hetkeksi.

Innostuin lääkkeen tehosta ja palattiin Viivin kanssa treenikentille. Viivi ei kuitenkaan ollut samaa mieltä; sitä ei kiinnostanut treenaaminen ollenkaan. Tutut liikkeet menivät täysin haahuillen, ei kiinnostanut namit ei lempitreenilelut, joista se on syttynyt aijemmin aina. Ekat treenit menivät "huonojen päivien" piikkiin, mutta treenit eivät lähteneet sujumaan ollenkaan. Minä turhauduin kun Viivi ei tehnyt mitään ja Viivi turhautui kun huomasi reaktioni. Niinpä treenit menivät taas jäihin ja pohdin joka ilta Viivin tilaa. Tein typeriä nettidiagnooseja ja kyselin tietävämmiltä ihmisiltä apuaja. Miksi se käyttäytyy noin? Voiko kaiken laittaa vieläkin vain hormooneiden piikkiin? Voisiko sillä olla kiputiloja jossain? 

Päivät olivat ristiriitaisia. Joinakin päivinä olin valmis viemään Viivin heti eläinlääkärille tutkittavaksi, joinakin päivinä se vaikutti taas aivan normaalilta. Viimeinen niitti oli, kun mentiin tuttavien luokse, jossa Viivi on aina päässyt leikkimään kolmen koirakaverinsa kanssa. Tällä kertaa Viivi ei päästänyt ketään koirista lähelleen ja ärisi ja murisi kaikki tiehensä. Varasin samana päivänä Viiville eläinlääkäriin ajan.

Elänlääkärin kertomana:

"Tutkittaessa Viivi vaikutti hieman aristavan vasenta etujalkaansa. Ravi kaarevalla radalla vasen kylki ulospäin oli aavistuksen epäpuhdas. Viivi oli haluton siirtämään painoaan jalalle oikeaa etujalkaa nostettaessa, erityisesti tämä korostui sen jälkeen, kun raajojen nivelet oli taivuteltu. Taivuteltaessa sen vasemman ranteen liikerata ei ollut aivan yhtenäinen, vaan siinä tuntui pieni kynnys. Muuta poikkeavaa, kipukohtia,turvotuksia tms.  tutkittaessa ei havaittu.

Molemmista ranteista otettiin röntgenkuvat. Vasemman ranteen ylimmällä nivelpinnalla on pieni epätasaisuus, joka saattaa olla ainakin osatekijänä ranteeseen liittyvässä oireilussa. Syy voi kuitenkin olla myös pehmytkudosperäinen. 

Viivin käyttäytyminen vaikuttaisi hormooniperäiseltä -mahdollisesti jostain syystä sen hormoonitoiminta ei ole palautunut normaalisti juoksujen väliseen tilaan, jonka vuoksi se on haluton, kärttyisä ja merkkailee edelleen."

Ranteeseen Viivi sai kahden viikon mittaisen kipulääkekuurin ja liikunnan rajoittamisen. Samalla nähdään, onko kipulääkkeellä vaikutusta Viivin käyttäytymiseen. Keskusteltiin myös sterilointileikkauksesta, joka tehdään Viiville viimeistään syksyllä ennen seuraavia juoksuja. Jospa sitten päästäisiin näistä ikävistä kierteistä vihdoin eroon ja saataisiin minun iloinen ja touhukas harrastuskamu takaisin ♥ Kipulääkekuuri ja lyhyet hihnalenkit on kestänyt nyt pari päivää ja sen kyllä huomaa; leluja kannetaan syliin koko ajan, pyydetään leikkimään ja ulkona heitellään kaiken maailman käpyjä ja keppejä ympäriinsä. Nyt sitten vain aktivointilelut esiin ja paljon aivojumppaa Viiville.

Ps. Röntgenhoitaja kehui monta kertaa, ettei ole koskaan kuvannut näin leppoisaa tyyppiä! Viivi pötkötteli koko ajan ihan rauhassa, antoi liikutella itseään ja meinasi jopa käydä nukkumaan pöydälle :D

Iloinen yllätys postilaatikossa; Viivi kansikuvatyttönä Golden Ringin lehdessä ♥ Myös muilla sivuilla  oli paljon Viivin kuvia.

Signaali alkaa palautumaan

 Viime viikon koulutus ei pennyt putkeen Viivin valeraskauden takia. En saanut Viiviin ollenkaan kontaktia ja jopa kapulan noutamisessa oli ongelmia, joka on tosi harvinaista. Mulla oli Viivin lempiherkkuja palkkana, mutta ei siinä olisi varmaan auttanut edes kokolihapihvi.. Minä stressasin ja koira stressasi. Tehtiin sitten vaan ihan perus juttuja; istumista ja rauhassa olemista.
 Loppu viikosta tilanne alkoi vihdoin helpottaa. Viivi seurasi innoissaan jopa ulkona hälinässä ja muutkin jutut alkoi sujua. Se oli helpotus;mun fiksu ihana koiruus oli palannut! Myös ruokahalu palasi ennalleen ja Viivi sai lelukorinsa takaisin. Voi sitä riemua kun lelut sinkoili sinne ja tänne! (Mutta niitä ei enää hoidettu.)

Tänään sitten mentiin taas hallille treeneihin. Viivi sai kävellä flexissä matkan ja purkaa vähän energiaa. Treenit meni hyvin ja molemmilla oli hyvä olla. Viivi reagoi treenatessa aina mun mielentiloihin, ja pysyi nyt hyvin rauhallisina, kun munkaan ei tarvinnut koko ajan kieltää ja hermostua.
Tänään tehtiin mm.:

Luoksepäästävyys: Tällä kertaa luoksepäästävyyden tuli tekemään kurssilla vieraileva opiskelija, joten lähestyvä henkilö oli vieras. Meillä tässä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, vaan Viivi otti rauhallisesti rapsutukset vastaan sivulla istuen.

Paikallaan makaaminen ryhmässä ja luoksetulo: Hyvin malttaa olla maaten, eikä reagoinut toisten kutsuihin, vaan odotti omaa vuoroaan.

Eteen meno namilautasen kanssa + maahanmeno: Tätä ollaan treenattu paljon kotona ja nyt alkaa näkyä tuloksia, sillä onnistui myös hallilla. Nyt vaan matkaa pidemmäksi.

Kapulan nouto: Malttaa odottaa käskyä ja noutaa innolla. Luovutuksessa pidän hellästi Viivin leuan alta kiinni, ettei kapula tipahda kun käsken istumaan. Irrottaa hyvin.

Seuraaminen: Seuraa käskystä ja käännökset alkaa sujumaan. Kontakti tippuu välillä. Kurssilla mennään mun mielestä ihan liian kovalla vauhdilla eteenpäin seuraamisessa, kun tehdään sitä jo juosten yms. Ensin pitäis saada kontakti jatkuvammaksi.

Hyppy seuraten: Seuraa aluksi, mutta innostuu esteestä niin kovasti että juoksee hyppäämään yli ja heiluttaa innoissaan häntää :"Näitkö mä hyppäsin hienosti, anna namia!!"

Alettiin tänään myös harjoittelemaan liikkeestä seisomista.
 Kaksi viikkoa vielä ja sitten on kurssin loppukoe. Se on saman tyylinen kuin Toko -koe, eli ensin tehdään ryhmässä paikallaolot ja sitten liikkeet arvostellaan yksitellen. Jännittää jo nyt!

Korvat koristeena?

Oltiin maanantaina hallilla treenailemassa. Mikään ei meinannut sujua! Seuraaminen rakoili; Viivi keskittyi hetken ja juuri kun olin palkkaamassa, niin neiti katseleekin kattoa tai haistelee maata.. Paikalla olemisesta ei meinannut tulla mitään, eikä edes hihnassa nätisti kulkeminen onnistunut. Viivillä on muutenkin ollut korvat pelkkänä koristeena. Yksinkertaiset käskyt, kuten maahan meneminen kaikuu kuuroille korville. No, minä tietysti syytin itseäni, ettei olla joululomalla treenattu riittävästi ja tässä lopputulos.Viivi jätti ruokaa myös aamuisin syömättä, vaikka yleensä sen ruokahalu on todella hyvä.  Myöhemmin onneksi tajusin, mistä on kyse.
 Viivi alkoi nimittäin vinkumaan ja läähättämään sisällä. Myöhemmin se myös kantoi kaikki lelunsa korista olohuoneen lattialle ja keräsi ne siitä yksitellen petiinsä. Siellä se vinkui niille ja hoiti. Aloin laskea yksi plus yksi ja tajusin, että Viivillä on valeraskaus. Voi pientä.

Kerättiin Viiviltä kaikki lelut pois, jotta valeraskaus menisi nopeammin ohitse. Vinkuminen onneksi loppui siihen. Nyt toivotaan, että hormoonit tuon karvakorvan päässä tasoittuu, ja se palaa ennalleen. Ehkä ne treenitkin sitten sujuu entiseen malliin, eikä tämän omistajan tarvitse enää syyttää itseään.

Postauksen kuvat on otettu tiistaina, kun oltiin käymässä Suolahdessa. Silloin oli -20 astetta pakkasta ja jouduttiin pukemaan Viiville takki päälle, kun pellolla juoksentelu alkoi olla aika kylmää touhua ja vatsakarvoihin alkoi pakkautumaan lunta. Onneksi se ei menoa haitannut!