Tulevaisuus -työ vai harrastus?

Meidän koira käyttää lähes aina valjaita ja kulkee lyhyessä hihnassa vasemmalla puolella.Talvella sillä on pinkki huivi kaulassa ja pimeällä pinkki huomioliivi yllään, jotta se erottuisi. Meidän koira ei kulje ovista eikä autosta ilman lupaa ja se kulkee ilman hihnaa vieressä, jos omat kädet on täynnä tavaraa. Se osaa etsiä ja nostaa tippuneita tavaroita suoraan käteen pyynnöstä.Meidän koira ei saa olla tiellä keittiössä. Se osaa avata kaapin ovia sekä kerää omat lelut pyynnöstä lelukoriin. Se osaa tuoda itse hihnan, kun lähdetään lenkille. Meidän koira osaa kulkea kaupungilla ihmisvilinässä nätisti vierellä. Se myös pysähtyy suojatielle tultaessa. 

Yllä oleva teksti avautuu monelle paremmin, kun saa tietää, että Viivin isännällä (Santerilla) on näkövamma.Santerilla todettiin verkkokalvon rappeuma molemmissa silmissä jo kaksivuotiaana. Viivi ei ole virallinen opaskoira, vaikka osaakin jo monia hyödyllisiä arkea helpottavia asioita. Ajatus Viivin kouluttamisesta oikeaksi opaskoiraksi heräsi silloin, kun alettiin miettiä mitä Viivin kanssa voisi harrastaa. Mitään lajia ei ole tarkoitus harrastaa kilpailutavoitteellisesti, vaan pelkkänä yhteisenä ajanvietteenä ja virikkeenä (niin varmaan, heti eka laji vie mut kuitenkin totaalisesti mennessään.. :D)

Viivi on koira, joka rakastaa tehdä kaikkea. Myös koiraharrastuksia on tiukasta tottelevaisuuskoulutuksesta sienien tunnistamiseen, joten oli hirmuisen vaikea lähteä miettimään sopivaa lajia. Nythän Viivin kanssa on mm. käyty pentukoulussa, opeteltu noutamista ja temppuja, käyty mätsäreissä ja tutustumassa agilityyn. Viivillä olisi intohimoa vaikka mihin!

 Talvella joidenkin lajien harrastaminen on hieman vaikeampaa, joten päätimme ottaa talveksi ainakin yhden kurssin, joka järjestetään sisällä hallissa. Ensin Toko (tottelevaisuus) kuullosti hyvältä vaihtoehdolta. Onhan sellainen koira kiva, joka pysyy hallinnassa ja osaa liikkeet prikulleen oikein. Mutta tarvitseeko Viivin istua sivulla juuri sentilleen oikeassa asennossa? Toko on hieno laji, joka varmasti tempaa mukaansa, mutta minulta voisi pidemmän päälle palaa käämit ennemmin kuin koiralta. Minusta koiran on hyvä osata samoja liikkeitä kuin Tokossa, mutta ei niin tarkasti tai kilpailutavoitteellisesti.  Rally Toko kuullostikin paljon rennommalta lajilta, jota varmasti kokeillaan joskus.

 Seuraavaksi mietimme agilityä. Viivi pomppii niin tohkeissaan kaatuneiden puiden yli metsässä ja kiipeilee kiveltä toiselle. Käytiin myös kesän lopussa yhdellä agility tunnilla ja Viivi oppi heti lajin jujun; hyppi esteet hienosti kontaktissa minuun ja sukelsi putkesta ees taas. Viivi on kuitenkin vasta nuori koira ja agilityä pitäisi alkaa harrastamaan varovasti kasvavan koiran kanssa. Agility on myös kallis harrastus, koska sitä ei voi juurikaan harjoitella kotona. Kerkeän ilmottautumaan alkeiskurssille varmasti jossakin vaiheessa, kun Viivi on aikuinen. Laji näyttää vauhdikkaalta ja siinä pääsisi itsekin liikkumaan.

 Koiratanssi on kiehtonut mua siitä asti kun näin ekaa kertaa koiratanssivideon Youtubessa. Lähtisin koiratanssin alkeiskurssille vaikka heti, mutta niitä järjestetään todella vähän Keski-Suomessa. Näillä näkymin seuraava kurssi alkaisi vasta toukokuussa, mutta sitä odotellessa. Meillä on jo monta kuviota valmiina ;)

Moni on heittänyt ilmaan ajatuksen : "Miksette tee Viivistä Santerille opaskoiraa?"

Näitä harrastuksia pohtiessa mieleen tuli tämä idea. Mitä jos Viivi voisikin olla oikea opaskoira Santerille? Olisiko se mahdollista? Olisiko Viivistä siihen? No, me alettiin heti ottaa asiasta selvää ja soitettiin jo samana iltana Kuopioon opaskoirakoulu Viikseen. Siellä oltiin heti tosi vastaanottavaisia ja kiinnostuneita. Homma menisi onnistuneesti kutakuinkin niin, että he tuisivat katsomaan alustavasti Viiviä. Sitten Viivi otettaisiin testijaksolle, jossa sen luonteen sopivuutta arvioitaisiin. Sitten Viiviä koulutettaisiin Kuopiossa n. puolen vuoden ajan. Viivi palautuisi meille ja toimisi oppaana Santerille. Opaskoirana yhteiskunta kustantaisi Viivin ylläpidon.

 Ajatus kuullosti aluksi hyvältä. Matka oikeaksi opaskoiraksi olisi kuitenkin pitkä ja siitä voisi tulla ongelmia. Viivi on virallisesti minun koira ja oppaana omistajuus siirtyisi Santerille. Ollaan kuitenkin nuoria ja pitää ajatella tulevaisuutta, mitä jos meidän tiet eroaa? Silloin Viivi jäisikin Santerille. En voisi harrastaa Viivin kanssa mitään, olisihan opastaminen sille täyspäiväistä työtä. Emme voisi enää treenata noutoja, koska opaskoiralla ei saa olla liikaa riistaviettiä. Myös puolivuotta erossa Viivistä koulutuksen ajan tuntuu kaamealta ajatukselta.

 Mm. näiden ajatusten jälkeen opaskoirailu ei tuntunut enää niin hyvältä ajatukselta. On myös hyvinkin mahdollista, ettei Viivi sovellu koko tehtävään. Kriteerit opaskoirille ovat nimittäin tarkat, ja koulutuksesta voi tippua viime hetkilläkin pois, jos koira esim. pelkää korkeita paikkoja tai ei osaa toimia tarpeeksi itsenäisesti. Myös se, että ollaan jo treenattu noutoja, voi olla esteenä.

No, mitä me sitten meinataan tulevaisuudessa puuhailla? Ilmoitin Viivin koirakoulu Taitavien Tassujen Jatkokoulutus I kurssille. Kurssista kerrotaan seuraavasti :

• Perustottelevaisuuskurssin käyneille koirille tai tottelevaisuuden alkeet osaaville koirille. Erittäin monipuolinen kurssi, jossa harjoitellaan tottelevaisuutta ja koiran hallintaa. Kurssilla opetellaan monenlaisia asioita noutamisesta kauko-käskyihin.. Erinomainen kurssi minkä tahansa lajin pohjaksi tai kotitottelevaisuutta syventämään.                                          

 Eli sopii aika hyvin meidän tämän hetkiseen tilanteeseen. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin jonkin mukavan harrastuksen parissa. Maaliskuussa olisi myös tarkoitus viedä Viivi viralliseen näyttelyyn. Opaskoirailu jää vielä vain ajatukseksi. Ja vaikkei Viivistä oikeaa opasta luultavasti tulekaan, niin siitä on hurjasti apua ja iloa meille jo tuollaisenaan. Ja voi olla, että meillä tepsuttelee tulevaisuudessa Viivin kaverina opaskoira, joka tulee suoraan opaskoirakoulusta Santerille, ilman puolenvuoden odottelua ;)