Aurinko paistaa ja kelit lämpenee. Ollaan käyty Santerin kanssa ajamassa meidän tandemilla jo useamman kerran ja aina harmittaa, ettei Viiviä voi ottaa mukaan. Ollaan harkittu koirakärryn ostamista, mutta tandemiin kiinnitettynä siitä saattaisi tulla jo hieman ylipitkä kuljetus. Tandemin vierellä Viiviä ei kovan vauhdin vuoksi voi juoksuttaa, mutta tänä keväänä otin tavoitteeksi opettaa Viivin kulkemaan oman pyöräni vierellä.
Ensiksi piti löytää pyörään springeri, eli teline, joka pitää koiran turvallisella etäisyydellä pyörästä ja vapauttaa kädet ohjaamiseen. Spingerin jousi myös vaimentaa äkillisiä nykäyksiä. Onneksi löysin kyseisen kapistuksen Löytötexistä ja vieläpä tarjoushintaan 25e (norm.49,90e).
Viivi on nähnyt pyöriä pienestä pitäen, eikä välitä ohi ajavistakaan pyöristä pätkääkään. Oli kuitenkin ihan uusi juttu kulkea niin lähellä pyörää; käsijarrusta kuului outoa kirskuntaa ja pyörä pyöri ihan vieressä. Siispä talutin aluksi pyörää ja Viivi sai tutustua pyörän vieressä kulkemiseen. Seuraavana päivänä pyörä olikin jo vanha tuttavuus ja kiinnitin Viivin valjaista spingerin hihnaan. Etsittiin rauhallinen paikka ja talutin pyörää. Tein Viiville selväksi, ettei pyöräillessä voi haistella maata tai kantaa keppejä suussa. Kaikki sujui hyvin ja uskalsin hypätä kyytiin ja polkea. Viivi oli ensin ihan varma, että pyöräily on jonkun sortin seuraamisharjoitus ja tuijotti mua koko ajan silmiin. Kun kannustin katsomaan eteenpäin, Viivin katse kiinnittyi pyörivään pyörään ja sen pää meni ihan sekaisin :D Hetken päästä löytyi kuitenkin yhteinen sävel ja Viivi tajusi katsoa eteenpäin juostessaan.
Seuraavana päivänä opeteltiin käskyt oikea ja vasen. Ne Viivi oppi tosi nopeasti. Sitten lähdettiin kokeilemaan vähän pidempää lenkkiä ja hyvin sujui. Vastaan tulevat koiratkin ohitettiin hienosti. Onneksi meidän lähellä on hyvät lenkkireitit; Viivi saa juosta pientareella, pururadalla tai metsätiellä.
